Pertti Lassila muistelee 1950-luvun Lyseota

Matematiikan lehtorimme APO eli Alpo Metsänkylä taisi olla maankuulu hyvistä ylioppilaskirjoitustuloksistaan. Mutta kyllä hän töitä teettikin. Ja paljon meitä teekkareita siitä syntyikin. Kesäläksynä piti opetella nippu vanhojen ylioppilaskirjoitusten tehtävien ratkaisuja. Tuo nippu taisi olla kaksisataa, tosin en muista sitä varmasti. Ja syksyllä ne sitten tentittiin: Joku luokkalaisistamme, taisin olla minä, yritti taululla luokan edessä ratkoa yhtä noista tehtävistä. Kun tulosta ei tahtonut tulla, niin Apo sanoi, että katsokaapa kauempaa. Oppilas peruutti pari askelta. Alpo sanoi että vielä. Taas pari askelta taaksepäin ja sitten Alpo sanoi, että minä kyllä tarkoitin, että paikaltanne.

Toisen kerran Sipilän Jukka, nykyään jo vainaa, eturivin pulpetista, pieni poika kun oli, viittasi ja kysyi Apolta, että saisiko hakea laukun käytävältä, kun se jäi sinne. Apo sanoi, että täytyy kai sitten, eihän se sieltä itsekseen tule. Johon Jukka, tuo näytelmistä tunnettu Kiljusen herrasväen isäntä, tokaisi, että ”odotettaisko vähän”.