Matti Varesmaa muistelee 1950-luvun Lyseota

Matematiikan opettaja lehtori Yrjö Metsänkylä kysyi joitain kolttosia tehneeltä pojalta: ”Otatko kaksi tuntia jälki-istuntoa vai korvatillikan?” Poika valitsi vähän aikaa mietittyään korvatillikan.

Lehtori valmistautui tillikan antoon. Poika oli aavistavinaan tillikan tulosuunnan ja käänsi poskensa siitä pois. Mutta lehtori tekikin hämäysliikkeen ja tillikka mäjähti toiselle poskelle. Pojan poski oli punaisena viikon päivät. Nykyään tällaisesta joutuisi raastupaan.

Ruotsin kielen opettaja majuri Henrik Salonen oli hyvin säntillinen ja oikeudenmukainen. Tunnin alkaessa toinen järjestäjä oli luokan ovella ja toivotti :”Välkommen, läraren och stig in!” ”Tack”, vastasi majuri. Toinen järjestäjä ojensi kateederilla päiväkirjan opettajalle, joka kysyi: ”Vilket datum är det idag?” ja siihen järjestäjän piti vastata asianmukaisesti. Vastaus oli aina: ”Hela dagen och halva natten.” Nämä seremoniat olivat jokaisen tunnin alussa.

Ruotsin kielen sijamuodoissa ja kieliopissa majurilla oli omat poikakouluun soveltuvat menetelmänsä. Esim. ”Jag älskar kvinnor i allmänhet, allmäna kvinnor i synnerhet” tai “Annas klara panna”.

Legendaarinen historian opettajamme lehtori Salme Vehvilä tapasi entisen oppilaansa kadulla. Tämä tervehti lehtoria ystävällisesti, ja lehtori kysyi: ”Mikä se sinustakin on oikein tullunna?” Poika vastasi toimivansa pankinjohtajana Vaajakoskella. Lehtori oli hetken hiljaa, pyörähti kannoillaan ja totesi: ”Ei oo millään ennää mittään väliä.”

Piirrustuksen opettaja Rakel Bouchtilla eli Pukilla oli poikien kanssa pientä jatkuvaa jännitystä. Kerran pojat olivat hakeneet torilta Mäkisen kalatiskiltä kilkkejä ja panneet niitä päiväkirjan väliin. Kun Pukki avasi päiväkirjan, kilkit pomppasivat muutaman kymmenen sentin korkeuteen ja Pukki oli saada sydärin. Syyllisiä ei saatu kiinni.

Penkkariajelu tehtiin hevosvetoisesti asianmukaisesti pukeutuneena mustaan palttooseen, knalliin ja hopeapäinen kävelykeppi varusteena. Me vietimme penkkari-illan Kivisuon kurssikeskuksessa Leivonmäellä yhdessä Savonlinnan tyttölyseon kanssa jo useamman vuoden perinteenä. Jostain syystä oman kylän tytöt eivät kelvanneet. Oli hyvää ruokaa, tasokasta ohjelmaa ja tietenkin tanssittiin.

Matti Varesmaa