Maritta Kinnunen muistelee 1970-luvun Lyseota

Innokkaana mutta hieman arkana astelin Jyväskylän Lyseoon syksyllä 1976 parhaan ystäväni Varpun kanssa – latinan kielen valinta yhdeksi valinnaisaineeksi taisi olla avain pääsyymme historialliseen opinahjoon. Olin kuullut pelkästään positiivista Lyseon hengestä ja opetuksesta – veljeni oli juuri samana keväänä saanut lakkinsa Lyseosta. Kuinka onnellinen olinkaan kun alkukesästä olin nähnyt nimeni Lyseon oveen kiinnitetystä uusien oppilaiden listasta!

Tyttöjä oli kouluun otettu jo 1970-luvun alusta, joten ihan ensimmäisten joukossa emme olleet, mutta poikakoulun henki leijui koululla edelleen vahvana. Viimeisin oppikoulussa yhdessä aloittanut poikaluokka oli vielä yhtenä ryhmänä lukiossa ylemmällä luokalla, ja heillä oli ihan omat kujeensa. He tiesivät kaikki koulun nurkat ja piilopaikat ja taisivat kyllä olla iloisia, kun ovet tytöille avautuivat. Koulua johti varmalla otteella komea ja karismaattinen rehtori Martti Pukkala. Koulussa oli aina käynnissä remontti jollain suunnalla, mutta oli hienoa ajatella että näin säästetään hienoa rakennusta jälkipolvillekin! Niinpä oma tyttärenikin sai astella Lyseon perinteikkäillä käytävillä 2000-luvun lopulla.

Oli varmaan monilla opettajistakin ollut alkuun totuttelua tyttöoppilaisiin. Ihana historianopettajamme Börje Åkerfeldt aloitti aina tunnit tervehtimällä ”neitsyet ja sikiöt” ja kyllä meitä neitsyitä nauratti! Börje ymmärsi mielenkiintoisten tarinoiden merkityksen oppimisen tukena ja niin hän sai meidät kiinnostumaan historiasta.

Luokanvalvojamme Pentti Nuorti oli suomen kielen opettaja ja suuri kirjallisuuden ystävä. Luimme paljon merkittävää kirjallisuutta ja saimme tehdä mm. kirjareferaatteja. Teimme myös luokkamme kanssa kabareen sekä esiinnyimme Lyseon 120-vuotisjuhlassa arvovaltaiselle vierasjoukolle kansallispuvuissa. Lausuimme Kanteletarta sekä tanhusimme.

Terttu Nivala piti huolta nuorten naisten kunnosta – juoksimme Harjulla pururataa, ja pelasimme sekä jumppasimme sisällä – ”jumpatkaa lantionpohjalihaksia, niitä tulette tytöt tarvitsemaan”! Uskonnossa ja psykologiassa meillä oli sama opettaja – Apotti – hän kieltäytyi käymästä psykologian tunneilla läpi mielisairauksia peläten, että nuoret alkavat epäillä sairastuneensa, sillä jotkut oireista voisivat viitata nuoruuden epävarmuuteen!

Lyseossa järjestettiin hienoja tapahtumia! Konviin keräännyttiin kuuntelemaan joko Lyseon omia tai paikkakunnan bändejä, kuunneltiin myös levymusiikkia ja tietysti tanssittiin eli jytättiin! Noize-niminen kokoonpano oli suosittu – rummuissa oli Miljoonasateen tuleva rumpali Jarmo Hovi! Konvista oli helppo poiketa Kultakäköseen jatkoille, jos oli riittävästi ikää – ja taisi sinne joskus päästä alaikäisenäkin…

Vanhojen päivänä me pukeuduimme oikeasti vanhoihin vaatteisiin. Minulla oli 1950-luvun liivimekko ja muutenkin vähän fiftari-tyylinen asu! Kiersimme ykkösluokkalaisten luokissa vaatien kunnioitusta koulun vanhimmille. Mitään tanssiaisia en muista…

Penkkareita odotettiin ja niihin panostettiin, olivathan koulusta lähtö ja kirjoitukset silloin jo tosi lähellä. Samaan aikaan penkkarivalmistelujen ohella järjestettiin preliminäärejä, harjoitustilanteita yo-kokeita ajatellen, ja niissä sai opettajilta hyviä tärppejä kirjoituksiin!

Penkkaripäivänä Lyseon perinteet velvoittivat ja olikin suuri kunnia hakea oma knallinsa ja käyttää sitä kirpeässä pakkasessa. Lyseolaiset olivat tyylikkäinä kuorma-auton lavallakin! Olimme saaneet aikaan kronikan: painetun kirjasen, jossa jokaisesta abista oli valokuva sekä lyhyt kuvaus. Niitä oli hauska lueskella, ja voi miten osuvia ne olivatkaan! Meitä keväällä 1979 kirjoittavia oli seitsemän rinnakkaisluokkaa. Illaksi suuntasimme Joutsenlammelle, jossa majoituttiin viekkoihin.

Illalla diskottiin yökerhossa ja juhlittiin yhdessä koulun päättymistä. Tunnelmat olivat osin haikeat ja jännittyneet – tuttu ja turvallinen oli päättymässä, astuminen aikuisuuteen odotti, edessä vaativat ylioppilaskirjoitukset. Hyvät eväät oli Lyseosta saatu, opettajat ammentaneet meille osaamistaan ja innostustaan opettamiinsa aineisiin. Jyväskylän Lyseo antoi parhaan mahdollisen lukiokoulutuksen – koulun arjessa näkyivät niin historia, perinteet, suvaitsevaisuus ja kannustaminen rakentamaan tulevaisuutta. Sydän ylpeyttä tulvillaan lauloin yli 200 abiturientin joukossa Gaudeamus igiturin Lyseon vanhassa juhlasalissa 31.5.1979 ja sain painaa ylioppilaslakin päähäni.

Maritta Kinnunen

Lyseo_120 v juhlat_maritta_kinnunen Lyseo_ylioppilaat_1979_maritta_kinnunen