Hannu Kraft muistelee 1960-luvun Lyseota

Biologian lehtori Paula Vuori – lempinimeltään ”Hikihilima” – oli armoitettu koirankasvattaja useasti hänen koiransa voittivat näyttelyitä. Kun taas näin oli tapahtunut, ja Keskisuomalaiseen oli joku meistä lyseolaisista päässyt kesätoimittajaksi, niin lehdessä oli kuva ja teksti alla: ”Lehtori Vuori koirineen, lehtori Vuori vasemmalla”. Koirat olivat bulldoggeja!

Hilima kehui koiriaan: kuinka taitavia ne ovat, vastaavat puhelimeenkin. Tästä paremmaksi pisti oppilas, joka kertoi laskevansa oman Mustinsa kanssa rattikelkalla Harjun rinnettä.

Hilima usein liioitteli juttujansa. Yksi pojista innostui kertomaan vähän isomman tarinan Hilimalle ja muille pojille: ”Minulla on mummola Pohjois-Karjalassa ja pappani oli saanut matolääkkeet kunnanlääkäriltä ja oli nauttinut lääkeannoksen ohjeen mukaan. Kotvasen kuluttua pappani juoksi ulkohuussiin ja istuttuaan siellä jonkin aikaa hänen piti tulla ulos, koska aluspönttö täyttyi lapamadosta eikä mato loppunut vielä, vaan hän juoksi kolme kertaa heinäpellon saran päästä päähän. Saran pituus oli sata metriä ja tämän jälkeen matoa ei enää tullut.” Tähän Hilima sanoi, että kyllä näin voi olla.

Matematiikan opettaja, kapteeni Väinö Olkkonen tokaisi väärin vastanneelle: ”Vastaus tulee keitetystä lampaan päästä!” Kapteeni kysyi: ”Poika, mitä varten sinulla pää?” Kun tähän ei osattu vastata, niin kapteenilta tuli: ”Sitä varten, ettei selkäranka valu housuihin.” Ja päälle hänen muikea hymynsä.

Fysiikan lehtori Ilmo Kurun hiusraja oli tavallista korkeammalla ja häntä kutsuttiin ”Korkeaotsaiseksi”. Imppa torui oppilasta, johon oppilas: ”Ei lehtorilla ole otsaa noin sanoa:” Koko luokka hörähti nauruun, jolloin lehtori oli tietämätön ja tietysti hämillään.

Lehtori rovasti Viljo ”Viljami” ”Beetlehemin serihvi” Pitkänen oli monesti eri vaaleissa ehdokkaana. Kuten tavallista uskonnon ja kirkkohistorian tunnit aloitettiin Viljamin kysymyksellä: ”Mitä veisataan?” Oli vaalitulosten seuraava aamu, jolloin Viljami oli kysynyt opettajien ruokatauolla: ”Miksiköhän pojat on veisuuttaneet joka tunnilla virren 736?” Tähän Laurion Pena oli sanonut: ”Et sä kanssa näytä ymmärtävän mitään, sehän on sun äänimääräsi!” Niin koitti ensimmäinen iltapäivätunti samalla rutiinilla, mutta toisella lopputuloksella. Oppilaan sanoessa virsi 73… Viljami karjaisi: ”Ulos!”

Hannu Kraft